Mutkitellen pieni puro soljuu,
väsymättä,
ehtymättä,
alas rinnettä tunturin.
Aina kairaan asti se yltää.
Illan tullen puron luo saapuu uupunut kulkija.
Ja kohta jo juo ahnaasti sammuttaakseen janonsa.
Jää vielä hetkeksi kuuntelemaan puron solinaa.
Ymmärtäen.
Solina sen,
kertoo tarinaa,
takaa vuosisatojen.
- Enna Salonen -
Vilkuilen kelloa jo, ja aika kituu.
Muistan vielä suudelmas.
Jälleen kohta oon luonas.
( Enna Salonen )
Rajuilma nousee yllättäen joen takaa,
ja salama repii taivaan palasiksi.
Syvällä,
mahtipontisella jyrinällään
se todistaa olevansa tosissaan.
Mutta aurinko on sitä voimakkaampi.
Se saa kirkkaat säteensä ujutettua
tumman pilviverhon läpi.
Loihtien lohduksi sateenkaaren,
työntää kuumasti säteillen
myrskypilvet kauas pois.
Taivas on jälleen ehjä ja pilvetön.
- Enna Salonen -
Pieni tyttö vailla ystävää
katselee taivaalle mietteissään.
Pohtii syntyjä syviä
syvällä sydämessään.
Vuodet kuluvat
koulun aloittaa.
Piha täynnä lapsia,
elämää.
Katselee etäältä toisten hyörinää,
yhä vailla ystävää.
Pilkka sattuu syvälle sisimpään.
Päivä päivältä hän kauemmaksi
toisista etääntyy.
Jo muita pelkää.
Tyttö varttuu,
ja naiseksi muuttuu aikanaan.
Yksin vieläkin
vailla ystävää.
Tunnista ei omaa arvoaan.
Rakastuu.
Kohta sydän palasiksi särkyy.
Vuosien päästä naisen sisin,
on posliiniakin hauraampi.
Se korjaannu ei,
vaan iäksi hauraaksi jää.
Rakkaus uusi elämään astuu.
Hellä, kärsivällinen ja lempeä.
Oppii ihmiseen hän taas luottamaan.
Vaan yksinäiseksi silti mieli jää,
vaikka ympärillä monta on ystävää.
- Enna Salonen -
Kesäisen illan kauneus
saa minut haikeaksi.
Olen lumoutunut,
mutta samalla syvällä sisälläni
velloo outo kaipaus.
Yritän katsoa mieleni tuohon kohtaan,
ja selvittää itselleni,
mitä se on?
Tuloksetta.
Ehkä tuona päivänä,
jona viimein keksin vastauksen,
on tullut minun aikani.
- Enna Salonen -
Juhannus,
Ukon juhla,
Valon juhla,
Minttumaari,
Yöttömän yön juhla.
Keskikesä,
yötön yö,
ja luonto kauneimmillaan.
On Juhannus.
Savusauna,
vanha, harmaa ja nokinen.
Rannassa, suojassa vehreiden koivujen,
kiireittä lämpiää.
Sen hämärässä,
suojassa vanhojen seinien,
lämmössä pehmeässä,
on kylpijän hyvä.
Vinhasti vastoen saa
murheensa ilmoille laittaa.
Jälkeen savusaunan lempeiden löylyjen,
on mukavaa pihakeinuun istahtaa,
ehtoon tunnelmasta nauttimaan.
Jo haitarin soitto saarelta
kutsuen kantautuu,
vietellen mukaan,
yhteiseen juhlaan.
Nyt saa työ odottaa,
ja juhla mielen virvoittaa.
On Juhannus.
- Enna Salonen -
Aurinko häviää hiljalleen metsän taa.
Sävyttäen pellon viljan oranssilla loistollaan.
On elokuu,
ja minä palelen.
- Enna Salonen -
Taas pimeässä yksin valvon.
Yö tumma, ja ajatukseni seuranain.
Kuulen hengityksesi.
Olet vierelläni.
Tulen varoen lähemmäksi,
etten untasi häiritsisi.
Hiljaa painaudun sinua vasten.
Käännyt unissasi,
kätesi ympärilleni kietoen.
Viimein uni löytää minutkin.
- Enna Salonen -
Täysi kuu. Kuiske
hiljainen. Se muisto on,
nyt ymmärrän sen.
Palavasti rakastin,
hetken kesti, hiipui pois.
- Enna Salonen -
Kaipaan sinua.
Olet ainiaan osa
minua. Rakas.
Huudan. Ei vastaa kumpu
kukitettu, hiljainen.
- Enna Salonen -
Yksin yön pimeydessä,
ajattelen teitä kaikkia,
toiseen elämään jo poistuneita.
Sytytän muistoksenne kynttilän.
Ja muistelen onnellisia,
hauskojakin hetkiä,
joita yhdessä koettiin.
Välistä kaihoten,
silmät ikävästä kostuen.
Välistä nauraen,
vedet silmistäni valuen.
Kiitos että olitte.
Elätte muistoissani aina.
Kuten silloin ennenkin.
- Enna Salonen -
-- Huomenta, sanot hiukset pörrössä,
ja unikuvat vielä silmissäs.
-- Huomenta, minä vastaan.
Hivuttautuen lähemmäs lämpöäsi.
Ojennat kätesi,
ja vedät minut syliisi.
-- Näin on hyvä, ajattelen.
- Enna Salonen -
Arki on ollut velvoitteita täynnä.
Olen omistautunut vain työlleni, ja perheelleni.
Työntäen itseni täysin sivuun.
Viikonloppuna aion omistautua vain itselleni.
Viettää aikaa itseni kanssa.
Kysellä miten voin,
ja tehdä vain asioita,
joista pidän.
En aio vastata puhelimeen.
Laitankin sen "älä häiritse" -tilaan, niin teen.
En halua kenenkään soittavan,
tai tulevan.
Haluan olla rauhassa.
Vain itsekseni.
Vaikka kukaan ei minua kaipaisi.
Nytkään.
- Enna Salonen -
Sataa,
ei haittaa,
onnea se tuo vaan.
Tuuli tuivertaa,
neulaset,
lehdet keltaiset,
läpi ilman leijuu.
On syksy taas.
Sinä rakkaani,
myöhäinen syksyn lapsi.
Syntynyt keskelle olet myrskyjen.
Jo lapsena koit,
miten syksyn tuulet,
hiuksesi pörrötti,
ja poskiasi kutitteli.
Sinua helli.
Olet lapsi syksyn,
myöhäisen.
Olkoon päiväsi onnellinen.
Hyvää syntymäpäivää rakas.
- Enna Salonen -
Jälkisanat:
Rakkaalle miehelleni syntymäpäivälahjaksi kirjoittamani runo.
Saapui jälleen yllättäen,
kasteena niittujen,
sumuina aamujen,
sävyinä lehtien,
pitkiin varjoihin piiloutuen.
Syksy.
- Enna Salonen -
Aivan liian monta rakkaustarinaa,
on joutunut hän sydämeensä hautaamaan.
Jotkin tarinoista ovat olleet pitkiä.
Toiset taas päättyneet,
ennen kuin oikeastaan,
ovat kunnolla edes alkaneet.
Vaan huolimatta epäonnestaan.
Hän uskoo yhä rakkauteen.
Ja aina uudelleen,
ja uudelleen,
rohkeasti.
Uuden tarinan aloittaa.
Toivoen, et se ois viimein se viimeinen.
Aito, oikea ja ainutkertainen.
- Enna Salonen -
Uneen suloiseen uppoan,
ja höyhensaarelle matkustan,
unet kauneimmat katson.
Matka jatkuu läpi unen maan,
aina siihen kunnes
aamu taas sarastaa.
- Enna Salonen -
Hän katsoo itseään peilistä.
Kauhistuneena huomaa.
Miten posket valahtaneet,
ja kasvot punehtuneet.
Kaksoisleukakin tullut yllättäen.
Hiukset ohentuneet,
ja harmaiksi muuttuneet.
Silmäpussit,
poimut silmäluomiin,
uurteet poskiin...
-- Oi, miksi, miksi minut hylkäsit?
Nuoruus kohauttaa nauraen olkiaan,
ja vastaa,
-- En minä sinua hylännyt.
-- Itse vaihdoit minut vanhuuteen.
Kyyneleet polttavat,
valuvat poskien uurteisiin.
-- Miksi itket, vanhuus kysyy.
-- Katso tarkemmin, näetkö?
-- Näetkö nuo kaksi kaunista,
elämää kiihkeästi säteilevää silmää,
jotka peilistä katsovat takaisin?
-- Ne ovat sinun silmäsi.
- Enna Salonen -
Elämä,
se on
tässä ja nyt.
Ei sitku,
vaan,
NYT!
Kuuntele sisintäsi,
tunnista unelmasi.
Pysähdy,
ja hengitä.
Ota rennosti,
ja nauti.
Ystävän olkapää,
kun suru yllättää.
Tunnista aito rakkaus,
joka löytyy vain pintaa syvemmältä.
Läheisyys,
toisen ihmisen hellä kosketus.
Se on elämän polttoaine.
- Enna Salonen -
Pidän kädestäsi,
sitä varoen silittäen.
Kumpikaan meistä ei pysty lausumaan sanaakaan.
Se on liian vaikeaa juuri nyt.
Siinä me kaksi istumme,
päät painuksissa,
yhteisen surun jakaen.
Huomenna kuljemme jo eri teitä.
- Enna Salonen -
Jos sinä malttaisit pysähtyä toviksi,
ja olla hetken aivan hiljaa aloillasi.
Kuulisit oman sisäisen äänesi.
- Enna Salonen -
Onni asuu sisällämme.
Joskus se vain leikkii piilosta.
Ja sen löytäminen voi silloin olla vaikeaa.
Älä lannistu.
Etsi lujemmin.
Mieti, minne se olisi voinut piiloutua?
- Enna Salonen -
Sinä,
teltta,
hyttyset
ja kesäyö.
Makuupussin uumenissa,
kaksi toisiinsa kietoutuu.
Huulet hamuaa,
kädet koskettaa,
sydämet toisiaan halajaa.
Vain hetken kanssas olla saan.
Annathan mun rakastaa?
- Enna Salonen -
Miten ihmiset kohtaavat?
Se on ihmeellistä.
Miten polut äkkiä risteävät,
ja kuljemme samoja jälkiä?
Sinä rakkaani olet sellainen ihme polullani.
Jo ensi hetkestä sinussa oli jotakin erityistä.
Ei näkyvää,
vaan jossakin sisälläni tuntuvaa.
Ei suurta huumaa,
tulista kipinää,
vaan rauhaa ja levollisuutta ihanaa.
Kun sielumme kohtasivat,
ne tiesivät tunteneensa toisensa,
aina siitä hetkestä asti,
jona maailma luotiin.
Olemme kaksi vanhaa sielua,
jotka toisilleen,
jonkin suuremman toimesta annettiin.
Rakastan sinua.
- Enna Salonen -
Sekava oli mieleni,
kun vuosi sitten läksin.
En tiennyt mitä halusin,
tai kuka oikeastaan olin.
Mieleni huusi tuskasta,
ja sydämeni itki kaipuusta.
Nyt palaan takaisin,
entiseen,
tuttuun ja turvalliseen.
En ehkä tiedä vastausta,
kaikkeen vieläkään,
mutta tunnen sisimmässäni,
missä on hyvä.
Minä palaan kotiin.
- Enna Salonen -
Hei kulta.
Oisko meillä vielä kipinää ja tulta?
Mitäs luulet?
Vieläkö sä sen poltteen huuman tunnet?
Kun kätesi kuumat, taivoittivat mun uumat?
Hei kulta.
Oiksko meillä vielä kipinää ja tulta?
Niin, sulla ja mulla?
Mikä sulla fiilis?
Pliis, sano se mulle siis.
Lähtisiks sä mun mukaan,
jos lupaisin rakastaa sua,
enemmän kuin kukaan?
Heittäisiks sä ankkuris veteen,
vai lähtisiks sä kohta menee?
Hei kulta.
Mitä sä luulet?
Puhaltaisko meille rakkauden tuulet,
jos ylitettäisiin yhdessä esteet ja vuoret?
Oisko kipinää ja tulta?
Tätä piru vie, kysyn nyt sulta!
Pliis, avaudu mulle kulta.
Oisko kipinää viel, ku oltais kasikytviis?
Ottaisiks syliis?
Vieläkö rakasteltaisiin?
Silittelisiks mun hiuksii harmaantuvii?
Pliis, avaudu mulle kulta.
Oisitko sä rinnallani,
loppuun asti,
jos mä rakastaisin sua palavasti?
Siis, oikeesti!
Lähtisitkö sä nyt mun mukaan yhteiseen tupaan,
jos rakastaa sua ikuisesti lupaan?
Lähdetkö?
- Enna Salonen -
Peiton alla lämpimässä,
unta saapuvaksi ootan.
Missä lie Nukkumatti,
kun ei näy,
ei kuulu.
- Enna Salonen -
Tärkeintä ei ole,
mitä sanoo,
tai jättää sanomatta.
Vaan...
miten sanoo sen,
mitä haluaa sanoa.
- Enna Salonen -
Ystävyys on vaikeaa.
Monta kohtaa matkallaan.
Harva jää rinnalle kulkemaan.
Mistä lienee kertookaan?
Ei heitä montaa elontielleni suotu.
Vaan siksi juuri,
arvostankin joka ainoaa.
- Enna Salonen -
Astuit yllättäen polulleni.
Myötäsi tuli ilo,
rakkaus,
ja elämä.
Vain hetken pienen,
sylissäs sun.
Olin elossa.
Vapaaksi,
rakkaudesta,
sinut päästin.
Ei oikeutta
minulla sinuun ollut.
Toisen olin,
vahvasti siteissäin.
Tunteet,
nuo liekehtivät,
tukahdutin,
kuoreni alle piilotin.
Heräävätkö lie koskaan enää?
Sen vain kohtaloin tietävä on.
Niin...
Tietävä on.
- Enna Salonen -
Vielä eilen
sydämeni sykki rinnassain,
täynnä tunnetta suurinta.
Tänään tunteet,
ja sydämeni,
pirstaleiksi lyötynä.
- Enna Salonen -
Kun ilta koittaa,
löydän tieni lähellesi.
Katsomme kauas horisonttiin.
Laskevan auringon suuntaan.
Sen viimesäteet,
ne leikkivät vielä kasvoillamme.
Välillämme ei ole sanoja.
Ne ovat tarpeettomia.
Sylikkäin jaamme hiljaisuuden.
Hetken.
Toisemme.
- Enna Salonen -
Yksinäisyys,
kietoudu hetkeksi ympärilleni.
Pitäen lempeästi sylissäsi.
Anna tilaa ajatuksilleni vaeltaa.
Rohkeutta kohdata sisimpäni, itseni.
Nosta esiin syvimmät tunteeni.
Iloni, suruni, pelkoni, kaipaukseni ja tuskani!
Kuin myrsky, ravistele sisintäni.
Puhdistaen mieleni.
Etten itseäni,
itseltäni kadottaisi.
- Enna Salonen -
Metsäpolulla
lehtisade.
Syksyn värjäämä.
Yhden noukin.
Tutkin,
ja kääntelin,
käsissäin.
Kaunis on syksy.
Niin kaunis.
- Enna Salonen -
Rakkaat xxx ja xxx.
Hääpäivä tää, teidän kahden on.
Sielunne se yhteen liittää,
ja matkan yhteisen sinetöi.
Vaikka polku välistä kiven ois,
ja sää tuulinen.
Mäet toisinaan jyrkkiä,
ja raskaitakin.
Te eteenpäin yhdessä jaksatte.
Ilot ja surut jakaen.
Kaksin helpompaa se on.
Toisianne tukien.
Voimalla rakkauden.
Syliin hellästi sulkien.
Kuulkaa,
ja nähkää toisenne,
vaikka arki kiireinen ois.
Olkaa yhtä.
Toistenne itsenäisyyttä kunnioittaen.
Jokaisena päivänä muistakaa toisianne rakastaa.
Tahto,
teillä yhteinen,
ja rakkaus voimana sen.
Olkoon yhteinen taival teillä pitkä,
ja onnellinen.
Päivä tää,
sydämiinne,
kauniiksi muistoksi jää.
Ja muisto tää lohduttaa,
kun aika on.
- Enna Salonen -
Jälkisanat:
Tämän runon olen kirjoittanut, ja omistanut tyttärelleni ja vävylleni heidän hääpäivänsä muistoksi.
Nuoria me oltiin niin,
kun vala rakkauden,
yhdessä vannottiin.
Sanomalla x.x.xxxx
-- Tahdon,
yhteinen matka alettiin,
ja sormuksin se sinetöitiin.
Siis, kiitos sulle rakas,
vuosista näistä.
Pitkä matka on jo
kuljettu häistä.
Matkalla sattunut
on kaikenlaista.
Vaan rakkauden voima
ollut on suuri,
ja syvä.
Koska rinnallani
kuljet sä yhä.
- Enna Salonen -
Jälkisanat:
Tämä runo on omistettu rakkaalle aviomiehelleni 30-vuotishääpäivämme johdosta.
Runo on saanut innoituksensa netistä löytämästäni tuntemattoman kirjoittajan värssystä, jota runossani olen osittain lainannut.
------------
"Rakas, kiitos sinulle vuosista näistä,
pitkä matka on jo kuljettu häistä.
On matkalla sattunut kaikenmoista,
vaan kumppania en ottaisi toista."
Olet haastavin tutkimusretkeni.
Olet keskeneräisyyteni paljastava kiusaajani.
Olet tunteitani myllertävä taifuuni.
Olet piikki lihassani, ja äkee kantapäässäni.
Rakkaani -- Sinä olet täydellinen vastakohtani.
- Enna Salonen -
En saa unta.
Sinä nukut jo.
Kosketan sinua varoen.
Värähdät.
Kosken uudestaan.
Huokaat unisena,
kätesi ojentaen.
Vedät syliisi.
Olet lämmin.
Painaudun vasten ihoasi.
Rakas.
Olen turvassa nyt.
- Enna Salonen -
En halua unohtaa,
haluan muistaa.
Suljen silmäni ja matkaan muistoissani luoksesi,
koska en halua unohtaa meitä.
En halua unohtaa sitä syvällä rinnassani sykkivää tunnetta,
jonka tuolloin väkevänä tunsin.
En halua unohtaa, miten paljon rakkautta sinulta sain.
En halua unohtaa, miten lämpimästi halasit,
miten hellästi minua suutelit.
En halua unohtaa, miten ikävä täytti mielemme, kun lähdin.
En halua unohtaa, miten surumielisin silmin minua katsoit.
Miten silmäsi täyttyivät kyynelistä, kun jäit katsomaan jälkeeni.
En halua unohtaa, haluan muistaa.
-- Kaipaan sinua.
-Enna Salonen-
Kuva: https://pixabay.com/fi/photos/kiviä-puro-metsä-heijastus-vettä-7861987 Mutkitellen pieni puro soljuu, väsymättä, ehtymättä, alas...
