Pieni tyttö vailla ystävää
katselee taivaalle mietteissään.
Pohtii syntyjä syviä
syvällä sydämessään.
Vuodet kuluvat
koulun aloittaa.
Piha täynnä lapsia,
elämää.
Katselee etäältä toisten hyörinää,
yhä vailla ystävää.
Pilkka sattuu syvälle sisimpään.
Päivä päivältä hän kauemmaksi
toisista etääntyy.
Jo muita pelkää.
Tyttö varttuu,
ja naiseksi muuttuu aikanaan.
Yksin vieläkin
vailla ystävää.
Tunnista ei omaa arvoaan.
Rakastuu.
Kohta sydän palasiksi särkyy.
Vuosien päästä naisen sisin,
on posliiniakin hauraampi.
Se korjaannu ei,
vaan iäksi hauraaksi jää.
Rakkaus uusi elämään astuu.
Hellä, kärsivällinen ja lempeä.
Oppii ihmiseen hän taas luottamaan.
Vaan yksinäiseksi silti mieli jää,
vaikka ympärillä monta on ystävää.
- Enna Salonen -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti