Miten ihmiset kohtaavat?
Se on ihmeellistä.
Miten polut äkkiä risteävät,
ja kuljemme samoja jälkiä?
Sinä rakkaani olet sellainen ihme polullani.
Jo ensi hetkestä sinussa oli jotakin erityistä.
Ei näkyvää,
vaan jossakin sisälläni tuntuvaa.
Ei suurta huumaa,
tulista kipinää,
vaan rauhaa ja levollisuutta ihanaa.
Kun sielumme kohtasivat,
ne tiesivät tunteneensa toisensa,
aina siitä hetkestä asti,
jona maailma luotiin.
Olemme kaksi vanhaa sielua,
jotka toisilleen,
jonkin suuremman toimesta annettiin.
Rakastan sinua.
- Enna Salonen -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti