Hän katsoo itseään peilistä.
Kauhistuneena huomaa.
Miten posket valahtaneet,
ja kasvot punehtuneet.
Kaksoisleukakin tullut yllättäen.
Hiukset ohentuneet,
ja harmaiksi muuttuneet.
Silmäpussit,
poimut silmäluomiin,
uurteet poskiin...
-- Oi, miksi, miksi minut hylkäsit?
Nuoruus kohauttaa nauraen olkiaan,
ja vastaa,
-- En minä sinua hylännyt.
-- Itse vaihdoit minut vanhuuteen.
Kyyneleet polttavat,
valuvat poskien uurteisiin.
-- Miksi itket, vanhuus kysyy.
-- Katso tarkemmin, näetkö?
-- Näetkö nuo kaksi kaunista,
elämää kiihkeästi säteilevää silmää,
jotka peilistä katsovat takaisin?
-- Ne ovat sinun silmäsi.
- Enna Salonen -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti